OHKOLAN KEVÄTKISAT / SHS MESTARUUSKILPAILUT 2017

Ohkolan kevätkisat 22.4.2017.
Osallistuin ekaa kertaa sulanmaan kisoihin. Luokkani oli DSIJ eli kickbikellä mentiin 4.1 km ja kisatykkinäni toimi Yukon. 



Olin illalla pakannut Yukonin ja miun omat tavarat autoon ja sitten menin suoraan nukkumaan. Nukuin ehkä neljä tuntia, koska en saanut ollenkaan unta ja sen lisäksi herätys soi jo aamu viideltä. Aamulla äkkiä sängystä ylös, aamupala naamariin ja käyttämään Yukonia ulkona ( Yukon on itse päättänyt asua sisällä, tulee tarhasta pois mm. hyppäämällä melkein 3m korkeiden aitojen yli sekä katosta, panssariaidasta ja seinistä läpi, jos joutuu tarhaan pitkäksi aikaa ). Yukon oli juonut edellisenä iltana litran juoton ja siksi ei sitä turhaan alettu aamulla enää juottamaan ettei kesken kisan yllätä vessahätä. Tämän jälkeen vaattet päälle ja autoon istumaan kolmeksi tunniksi. Matkalla pysähdyttiin yhden kerran, mutta muuten nukuin koko matkan. 

Saavuttiin kisapaikalle ja silloin oli ihan hirveän kylmä. Käytin taas putskun ulkona ja laitoin sen lämpimään autoon latautumaan ennen kisaa. Sillä aikaa kun Yukon latautui autossa, menin ilmottautumaan ja maksamaan osallistumismaksun. Ja siitä oikeestaan suoraan kuuntelemaan rataselostusta. Menin ottamaan kickbiken autosta ja katoin, että renkaat oli täynnä ja kaikki oli kunnossa. Sitten vain odotin ja kävin katsomassa muiden luokkien lähtöjä.


Lähtöni oli kello 11.03 ja siihen oli puolituntia aikaa. Laitoin numeron päälleni ja kypärän päähäni. Kävin vähän juoksentelemassa ja venyttelin, että lämpenisin ja jotta ei toivottuja loukkaantumisia tapahtuisi kisan aikana. Juoksutin samalla Yukonia, kun raukka oli ihan unessa sekä samalla laitoin valjaat päälle. Sitten vaan potkutin kikkarin lähtöpaikalle ja kiinnitin Yukonin valjaistaan. Lähtöpaikalla poika oli jo ihan tolkuissaan ja menohaluja oli. Ja sitten me mentiin.

KUVA: KIMMO VIRKKI



INSTAGRAM: ELLAPOLLANEN

Kisa meni ihan sika hyvin ja myö putsku the kisatykin kanssa paineltiin menemään vähän yli 25km/h nopeudella. Mutta kun oli enää joku kilsa jäljellä niin se osa jalkaa mikä on kengän sisällä puutu miulla ihan kokonaan, koska kikkari tärisee niin paljon ja siksi ihan maalin lähellä kävin polvillaan, kun vaihdoin jalkaa jolla potkutan ja sitten jalka lipsahti pois laudalta. Vikat 50m oli todella pehmeää puulastua niin ei sattunut eikä kukaan kerenny edes huomata, että kävin polvillaan, kun pomppasin niin nopeesti ylös :D Yukonin kanssa ohitus meni tosi hyvin ja muutenkin se veti ihan superisti. Sain itekki potkutella ihan kivaan tahtiin, mutta vähän harmitti, koska tiedän, että oisin voinut potkuttaa kovempaa.


Heti maaliin päästyä ajoin suoraan autolle muiden koirien läpi, koska Yukonia ei ne muut kiinnosta. Sitten vaan Yukonille vettä ja lenkittämään sitä. Kävelytin putskua ehkä 15 minuuttia ja menin takas autolle viemää Yukonin. Sitte alko yhtäkkii sataa ihan kaatamalla rakeita ja kävin ostamassa kalakeittoo, koska oli maailman isoin nälkä. Sen aikana, kun söin ni ne rakeet kerkes muuttuu vedeks ja hetken päästä paisto jo aurinko. Voitte varmaan kuvitella sen mudan ja kuran määrän sekä sen, että miun kenkien sisälläkin oli mutalammikot.
Oli hauskaa kun yhen päivän aikana kerkes olla pakkasta, sataa vettä ja rakeita, paistaa aurinko ja sitä mutaa ja kuraa ei voi unohtaa. Kävin kattomassa koirajuoksijoitten maaliintulot ja lasten 100m koirajuoksut oli pakko nähä. Sitten vaan palkintojen jakoon ja Yukonkin pääsi mukaan.

Super tyytyväinen suoritukseen ja nyt valmistaudutaan vaan syksyn ja talven tuleviin kisoihin. Syksyllä miut nähdään juoksemassa tai kickkaria potkuttamassa. Kesällä paljon aikaa treenata itseäni ja koirat saavat levätä. Odotan innolla ensi talven valjakkokisoja ehkä maailman eniten ja RAKASTAN niitä ja tätä lajia yli kaiken.

2. Yukon ja mie                    1. Aliina Mäkinen                           3. Aura Seppälä

Sija 2 ja nopein siperianhuskyista.

SHS MESTARUUSKILPAILUT RAUTAVAARALLA

Näistä kisoista kirjoitan lyhyesti, koska silloin kun nämä kisat oli 25.3.-26.3.2017 en muistanut kirjoittaa ja suurin osa asioista on jo unohtunut, mutta kirjoitan lyhyesti.

Lähdettiin jo perjantai aamuna kymmenen aikaan, koska matka kesti kuusi tuntia ja samalla matkalla piti käydä kaupassa, syömässä ja piti käyttää kaikki 19 koiraa ulkona. Sitten matka jatkui ja kohta olimmekin jo perillä. Laitoimme reissuketkut paikoilleen ja pennut ulos ja osan isoista koirista. Juotimme ja syötimme koiria. En oikeastaan muista mitään tuolta päivältä, mutta menin aikaisin nukkumaan.







Seuraavana aamuna heräsin seitsemän aikoihin ja ruvettiin suoraan juottamaan koiria. Miun kisatiimiin kuului Onni, Toska, Tonto ja Eldjan eli ei mikään paras, koska Hennakin osallistui ja otti parhaimmat koirat, mutta luotan meidän koiriin ja uskoin, että kyllä ne vetää hyvin. Lähtöni oli aamupäivällä ja miut oltiin laitettu aikuisten sekaan. Kun otiin menty noin. 4km saatiin valjakko kiinni ja ohitettiin. Ohitus meni hyvin ja päästiin siitä jatkamaan matkaa, mutta jossain vaiheessa keula hidasti alamäkeen se oli tosi outoa ja pysäytin vähäksi aikaa. Sitten jatkoin matkaa ja keula ei luukkunut, mutta pyöräkoirat liikkui ja koirat menivät solmuun ja menin selvittämään sen. Sitten keula läti menemään ja koirat menivät hyvin loppumatkan. Onnista huomaa, että se ei ole kisakoira, koska se on hieman epävarma ja se menee helposti lukkoon toisin kuin kotona treenatessa se on ihan huippu. Kisan jälkeen laitoin tiimille takit päälle ja taluttelin niitä.

KUVA: IITA PARIKKA

KUVA: IITA PARIKKA

Söin vähän jotain ja kävin hiihtämässä jäällä ensin Pirenan kanssa ja sitten Hillan kanssa ja niillä näytti olevan paljon virtaa. Pikkusiskoni kanssa käytiin rantasaunassa joka oltiin lämmitetty. Illalla oli musher illallinen ja mentiin sinne syömään. Ruoka oli hyvää ja sitten jäätiin vielä kuuntelemaan kun maailmanmestari Vesa-Pekka Lehtomäki kertoi valjakkourheilusta. Sitten mentiin vaan käyttämään koirat ja laitettiin ne boxeihin.




Seuraavan päivän kisat menivät ihan ok ja vaihdoin Tonton Toskan tilalle keulaan. Toska meni sinä päivänä paremmin pyörässä kun keulassa ja saatiin taas kiinni se toinen valjakko, mutta koirat eivät ohittaneet joten mentiin niiden ihanan hidasta vauhtia. Lopussa sain ne menemään ohi ja se meni hyvin.

KUVA: IITA PARIKKA

Iltapäivällä palkintojen jaossa alkoi satamaan ihan kaatamalla räntää, mutta onneks miulla oli päällä miun fjällrävenin iso vedenkestävä talvitakki ni en kastunu ihan kokonaa. Olin jo kerenny lähtee palkintojen kanssa ja menny autoo ku iskä toi miulle vielä lisää niitä :D Tultiin sijalle kaksitoista kahdestakymmenestäviidestä valjakosta eli ei mikään paras suoritus, mutta ihan tarpeeksi hyvä ja omasta luokasta nopein (ainoana osallistujana).



INSTAGRAM: ELLAPOLLANEN

Kivan kisaviikonlopun jälkeen matka jatkui kohti kotia ja ihanan pehmoista omaa sänkyä.
Toivottavasti tästä sai jotain selvää ja oli kiva lukea!

-E

Kommentit

Suositut tekstit